Olin kaatanut kohtalaisen kookkaan lehtikuusen eräältä pihalta syksyllä 2002, ja tuonut pätkät kotipihalle. Olin kuullut, että moottorisahoilla on tehty/tehdään veistoksia. Koska moottorisaha ei ollut minulle outo kapistus, aloin eräänä päivänä kokeilemaan veistoksen tekoa. Aloin muotoilla pölkkyyn pöllön (lapinpöllö) päätä. Kyllä se jotenkin sieltä esille tuli. Mutta sitten homma jotenkin unohtui; meni monta kuukautta ja pöllön pää katseli pölkystä.

Kevätaurinko alkoi nousta ja aktivoiduin; sahasin lopunkin pöllö näkyviin. Pää pöllöllä pieneni jonkinverran. Veistin samaan puuhun istuinoksan jossa pöllö näytti istuvan luontevasti. Koska pöllö mielestäni onnistui, veistin huuhkajan, joka myös istui veistetyn oksan päällä. Sekin mielestäni onnistui, niinpä lisäsin haastetta ja veistin kolmantena työnäni metsäkauriin. Ilmeisesti sekin onnistui, koska appivanhempani hyväksyivät sen pihalleen. Anoppikin. Se on paljon se, ottaen huomioon kuinka tarkka hän on. Ja taiteellinen.

Niin, veistosten teko on mukavaa puuhaa. Veistin seuraavaksi isolumikon, joka on todella iso. Ideana oli hakea näätäeläimen muotoja. Viidentenä työnäni tein ahman, joka kiipeää puussa. Sen jälkeen tuli erinäinen määrä karhuja. Puutavaraa alkoi virrata tontille, veistelin aina kun leipätyöltäni ehdin ja jaksoin. Koska töitä kyseltiin ja jotta verottaja ei kyselisi, perustin toiminimen "Mikon Puuveistos" 2004.

Veistokset

Toivon mukaan ne parhaat työt ovat vielä runkojen sisällä ja odottavat esille pääsyään. Usein minut mielletään "se on se karhuntekijä". Teen toki muitakin veistoksia kuin karhuja, kuten sivuiltani näet. Karhu sinänsä on hieno eläin, eikä sen veistäminen ole läpihuutojuttu. Siis silloin kun puhutaan onnistuneesta veistoksesta. Veistos on mielestäni onnistunut silloin, kun se kuvaa veistettävää kohdetta mahdollisimman luontevasti. Kun näyttää, että se on elementissään. Tai tulee tunne, että se tarkkailee ympäristöään....

Käytän veistoksissani eri puulajeja, mm. kuusta, mäntyä, lehtikuusta, koivua, poppelia ja tammea. Veistokset käsittelen eri menetelmillä, pinnalle laitan keitettyä pellavaöljyvernissaa sellaisenaan tai sekoittaen joukkoon hautatervaa. Kun valmistetaan veistoksia, joihin jää puun ydin mukaan, tahtoo puu halkeilla. Puun halkeilu johtuu, niin viisaat väittävät; säteen ja tangentin suuntaisista kutistumiseroista. Halkeamia voi ohjailla siten että ne eivät häiritse valmiissa työssä. Pintakäsittelyvaihtoehtoja on useita. Puu on uusiutuva, luonnonmukainen materiaali. Veistokset käsittelen pää- sääntöisesti luonnonmukaisilla aineilla; esim. pellavaöljyvernissan ja hautatervan lisäksi mm. erilaisilla puuöljyillä ja kasviväreillä.

Lopuksi

Teen veistoksia myös asiakkaiden toimittamien valokuvien perusteella. Voin tulla veistämään myös paikan päälle esim. pihakantoon. Veistonäytöksetkään eivät ole pois suljettuja. Jos Sinulla on toive tai ajatus veistoksesta, jonka haluaisit teettää, älä epäröi ottaa yhteyttä. Yhdessä voimme suunnitella veistoksen tai kokonaisuuden joka parhaiten sopii ympäristöönsä. Kokonaisuus muodostuu monista tekijöistä.

Ja vielä...

Jos Sinulla on tarjottavana todella järeää puutavaraa (min lpm 65 cm), olen siitä todennäköisesti kiinnostunut. Ota yhteyttä. Tarvittaessa minulta saa kaatoapua.

Terveisin Mikko Virkkula
veistäjä